Obyyrin kieli eli obyyri (ob. obyran, [obyˈɾɑn]) on animaagisiin kieliin kuuluva kieli, jota puhutaan kauttaaltaan Keskeismantereella, Ulkoismantereen Metropoolissa ja Klangaarian saarella. Morfologialtaan obyyrin kieli on agglutinoiva. Tässä artikkelissa ei käsitellä obyyrin kielen kirjoitusjärjestelmää, vaan käytetään Konsta Aatos Koivikon luomaa romanisaatiota.
Historia
Obyyri kehittyi nykyisen Metropoolin alueella asuneen byranniheimon puhumasta kielestä. Vanhimmat säilyneet todisteet muinaisobyyrin kielestä ovat löytyneet krossinoksitoistaluvulta peräisin olevista dokumenteista. Oblin autiomaalle kohdistuneiden löytöretkien myötä obyyrin kieli levisi koko Keskeis-Mantereelle sekä Erityynimeren keskellä sijaitsevalle Klangaarian saarelle. Ulkoismantereella obyyrinkielinen alue ei kuitenkaan ylittänyt Vallaton-jokea, vaan Vallattoman pohtoispuolella puhutaan lähes pelkästään haliaa. Nykyobyyrissä on kuitenkin jonkin verran lainasanoja haliasta (esimerkiksi “lumi” lumo [lumo]) sen levittäydyttyä yhä laajemmalle alueelle. Lisäksi obyyrin kielessä on muutamia lainasanoja Klangaarian saarella alunperin puhutusta, jo kadonneesta muinaislätinän kielestä, esimerkiksi Animagios [ɑnimɑˈgʲos].
Murteet
Obyyrin päämurteina voidaan pitää keskeisobyyriä ja ulkoisobyyriä, jotka ovat keskenään ymmärrettäviä. Ulkoisobyyrin prosodia muistuttaa halian prosodiaa kielten vaikutuksesta toisiinsa. Keskeisobyyrissä on jo selvästi halian kielestä eroava rytmi, jonkin verran omaa sanastoa ja ääntämisessä on huomattavasti enemmän redusoitumista. Tämä artikkeli keskittyy enemmän standardoidun ulkoisobyyrin piirteisiin.
Äännerakenne
Konsonantit
Foneemin /r/ äännearvo vaihtelee riippuen ympäristöstä. Vokaalien välissä se äännetään alveolaarisena apikaalisena yksitäryisenä tremulanttina [ɾ], sananloppuisena soinnittomana alveolaarisena tremulanttina [r̥] ja muualla soinnillisena [r].
Palataali /j/ palatalisoi edeltävän konsonantin; esimerkiksi “minä” /kjo/ > [kʲo]. Klusiilit aspiroidaan heikosti, aspiraatio on voimakkaampaa palatalisoiduissa klusiileissa.
Vokaalit
Nykyobyyrissä on kymmenen vokaalifoneemia: /ɑ ə e ɛ i o ɔ u y ɯ/. Näiden ääntämys on hyvin lähellä vastaavia kardinaalivokaaleita. Vokaalien pituusero on foneemisesti merkittävä ja lyhyillä ja pitkillä vokaaleilla ei ole kvalitatiivista eroa. /ə/ jätetään usein ääntämättä morfeemien lopussa.
Muinaisobyyrissä oli näiden vokaalifoneemien lisäksi /æ/ ja /ø/, jotka ovat langenneet yhteen nykyobyyrin /ɛ/:n ja /y/:n kanssa.
Painotus
Obyyrissä paino tulee aina ensimmäiselle pitkälle tavulle. Pitkiä tavuja ovat tavut, joissa on pitkä vokaali, diftongi tai jotka päättyvät konsonanttiin.
Kielioppi
Obyyrin lausejärjestys on pohjimmiltaan subjekti-verbi-objekti, joskin lausejärjestys on osittain vapaa. Määrite on usein pääsanan edellä. Nominit taipuvat sijoissa, joita obyyrissä ovat:
-to / -t genetiivi
-da akkusatiivi
-no lokatiivi
-ga ablatiivi
-wa latiivi (huom. myös datiivi)
-wo komitatiivi
-veht abessiivi
Verbien taivutuksesta
Obyyrissä verbit taipuvat kaikissa persoonissa ja passiivissa ja viidessä eri tempuksessa. Taivutusparadigmoja on kaksi riippuen siitä päättyykö verbi i:hin vai s:ään.
Lisäksi obyyrissä on ainakin kaksi tapaluokkaa: indikatiivi ja imperatiivi. Imperatiivi muodostetaan lisäämällä i-verbien perusmuotoon sh-pääte tai korvaamalla s-verbien perusmuodon s sh-päätteellä.
Elementtiluokat
Nykyobyyrissä sanat jakautuvat 10 eri elementtiluokkaan niiden ominaisuuksien mukaan. Elementtiluokkien tunnuksena on sanan toisen tavun vokaali. Yksitavuisilla sanoilla ei ole elementtiluokkaa. Ohessa elementtiluokat, niiden tunnuksena toimiva vokaali sekä elementtiluokkia määrittäviä asioita.
Aavikko (tunnus y)
– elämä
– kuolema
– aika (huom. alunperin kuuluneet omaan elementtiluokkaansa)
Harmonia (tunnus à)
– tunteet
– mieli
– sielu
– taika
– kiromit
– ei-mitattavat adjektiivit
Metsä (tunnus o)
– maantiede
– paikat
– ilmasto
– kartta
– mitattavat adjektiivit
Ääni (tunnus a)
– ihmissuhteet
– vuorovaikutus
– kommunikaatio
Meri (tunnus ù)
– ruuminosat
– tuntea (fyysisesti)
– ruumiilliset toiminnot
Tuli (tunnus è)
– ammatit
– harrastukset
– opiskelut
Jää (tunnus i)
– vaatteet
– esineet
– kirjat
Ilma (tunnus u)
– viihde
– ruoka
– juoma
Sähkö (tunnus e)
– koneet
– kulkuvälineet
– mekaniikka
– työkalut
– soittimet
– keksinnöt
Pimeys (tunnus ò)
– henkilökohtaiset asiat
– salaisuudet
Lisäksi muinaisobyyristä löytyivät elementtiluokat aika (tunnus ø) ja toistaiseksi tuntematon elementtiluokka, jonka tunnuksena oli æ.
Kielinäyte
“Vaulois Monotoda. Chègaik to tèmaikunu volaishanàda. Kùshi oi tveikàskuni kaishù mitkjomùno?”
[ˈʋɑ͜ulo͜is ˈmonotodɑ | t͡ʃɛˈgɑ͜ik to tɛˈmɑ͜ikunu ʋoˈlɑ͜iʃɑndɑ | ˈkɯʃi oi ˈtʋe͜ikəskuni ˈkɑ͜iʃɯ ˈmitkʲomɯno]
Haliaksi:
“Se lähestyy Monotoa. Taidamme saada vieraita. Miten emme tienneet tästä etukäteen?”